 |
Häpeilemättä sanon, että Welhonpesä on osa suomalaista melontakulttuuria.
Homin Juhani kysyi viime vuonna Hellströmin Karilta, että kun Welhonpesä täyttää 40 vuotta, niin he haluavat olla mukana ojssain melontataphtumassa tässä lähellä. Syntyi Vantaanjoki maraton. |
 |
| Rannat jäässä, joki kuiva, kevät myöhässä. |
 |
| Tulossa Vantaanjokea raivaamasta. Keväinen räntäsade. |
 |
| Moottorisahan nyppiminen käyntiin on tehokas aerobinen harjoitus. |
Tukosten raivaaminen on rauhallisen puuhaa.
Kun elefanttia söisi: pala kerrallaan
 |
| Kuin perunoita myis: takaluukku auki ja kisatoimisto on pystyssä. |
 |
Team Holmi lähti 20 km matkalle.
(Jos Welhonpesän lahjoittama voittoarpa olisi osunut heille, olisi palkinto jatkanut matkaa melonnan junioreille.) |
Kisan maali Haltialan sillan alla.
Viivi ja Jukka Tuomala C2 MIX, 40 km ajassa 4:49:54
 |
| Kisan nopein Mika Ovaskainen K1 Men 40 km ajassa 3:31:30 |
 |
| Igor Lychev Venäjältä teki kisasta kansainvälisen. Kolmanneksi nopein aika K1 Men 40 km 3:40:26Igor Lychev fron Russia made this event international! Third fastets time overall! |
 |
| Jaakko Arola, C1 Men, toimi pääpalkinnon onnettarena! |
 |
| C2 Men nopein Henri ja Sampsa Arjanne - 3:57:46 - voittivat Welhonpesän 1000 euron lahjakortin! |
Vantaanjokimaratonin tarina.
Kaimani Jaakko Arola tulee rauhallisesti yksilapaisella pistellen maaliin. C1
–miehet -luokan ainoa edustaja saa 40 kilometrin matkalle ajaksi
6:23:30. Hän voittaa Vantaanjokimaratonin arpajaisten onnettaren
tittelin. Olemme keränneet kilpailijoiden numerolaput mustaan kassiin
arpalipuiksi.
Jaakko riisuu oman numerolappunsa kassiin ja
alamme pöyhiä kassia. Silmät suljettuina Jaakko työntää kätensä kassiin
ja nostaa sieltä märän numerolapun. Numero vitonen voittaa Welhonpesän
1000 euron lahjakortin! Henri ja Sampsa Arjanne voittivat sekä C2
–luokan ajalla 3:57:46 ja nyt tuli vielä Welhonpesän bonus.
Kaikki kilpailijat ja turvamelojat ovat turvallisesti kuivalla maalla. Kanootit katolle ja kotiin.
Äitienpäivän aattoiltana roikun mahallani Vantaanjoen rantapenkalla ja
halaan veden rajassa olevaa puunrunkoa. Kurotan narun rungon ympäri,
että saamme Janne Pyykön kanssa vedettyä jokea tukkivan puun rannan
suuntaiseksi pois Vantaan maratonin melojien tieltä.
Palaamme autolle, paikallinen isäntä on päästänyt julman näköisen schäferin pihalle. Koira
haukkua louskuttaa autoni luona. Äänestä kuulen, että vahtikoira pelkää
meitä ainakin yhtä paljon kuin me sitä. Jututan koiraa ja lähestyn
rauhallisesti autoani. Äkkiä ovet auki ja livahdamme Jannen kanssa
autoon turvaan. Ladon nurkalla schäferi menee tien sivuun ja päästää
meidät jatkamaan matkaa. Siinä kulki sen reviirin raja.
Jokiuoman raivaaminen ilman oikuttelevaa moottorisahaa on
tuskin raivaamista nähnytkään. Aikuiset miehet nyppivät paholaisen
tekemää parihevosvoimaista käyntiin joen penkalla. Annetaan ryyppyä,
nypitään starttinarusta, ei anneta ryyppyä ja nypitään lisää. Vaihdetaan
vetäjää, irrotetaan ilmanpuhdistin ja kaadetaan bensaa suoraan
kaasuttajan kurkkuun. Nypitään taas. Kone hyrähtää käyntiin. Se käy,
kunnes kaadettu bensa on loppu. Muutaman käyntihyrskähdyksen jälkeen
alamme uskoa. Bensatankin ja kaasuttajan välissä on tukos, josta emme
selviä. Sahan omistaja, Janne Janhunen lähtee viemään sahaa huoltoon,
Jyrki Uotila ja minä otetaan autosta pokasaha kanoottiin ja lähdetään
joelle.
Zen ja tukoksen avaaminen pokasahalla
Onneksi Jyrki on mukana. Minä
olisin raivannut jokea tukkivan koivun sahaamalla rungon läheltä
tyvipäätä poikki ja uskonut, että virta hoitaa loput. No, virta olisi
hoitanut koivun seuraavan kapeikon tukkeeksi. Noudatamme Jyrkin
strategiaa, typistämme koivua latvapäästä. sahaamme poikki pöllejä,
joita jaksamme heitellä kanootista rantaan. Pala palalta koivu pienenee
ja saamme hallitusti syntymään kilpamelojien mentävän aukon.
Talvea ei ollut, kevät ei tule
Kanoottini liukuu kevyesti
jäistä Vantaanjoen penkkaa pitkin. Myllykosken alapuolen rannat ovat
paksussa jäässä. Jokiuoma kivikkoa, jossa siellä täällä lirisee vesi.
Huhtikuu on jo pitkällä. Olemme tutustumassa jokeen.
Vantaanjokimaratonin ilmoittautuminen on ollut auki tammikuusta. Henri
Modig, Helsingin melojista on ilmoittautunut 40 km matkalle luokkaan K1
miehet. Muita ei ole.
Melomme kolmisin, Henri, Juhana Orrela ja minä, alas
Vantaanjokea. Raahaamme kanoottejamme yli ja ali puiden. Kosket ovat
kuivana ja suvannoissa seisoo vesi. Kiihkeä tunnelma keväisestä joesta
ja Vantaanjokimaratonista on jossain hyvin hyvin kaukana.
Kuraisina, nälkäisinä ja läpimärkinä saavumme
Haltialaan. Melonta-aika melkein kymmenen tuntia. Soitan kisan toiselle
järjestäjälle, Hellströmin Karille: ”joki on hyvässä kunnossa, vähän
pitää puita raivata ja vähän saisi tulla lisää vettä. Ilmoittautuneita
on niitäkin vähän”.
Kohinan koskimelojista lupautuu meille kuusi turvamelojaa.
Teimme kohinalaisten kanssa vaihtokauppaa: olimme
talkoissa Myllykoski Big Waterissa. Jussi Riku kisan lähettäjänä seisoi
tuulisella sillalla useamman tunnin. Minä pasteerasin järjestysmiehenä
ja välillä syötin Jussille lettuja, että jaksaa lähettää. Meitä oli vain
kaksi, mutta kohinalaisia tuli ruhtinaallisesti kuusi. Ohjeistan heidät
passipaikoille. Karin kanssa lähetetään kisaajat, ajetaan 20 km
starttipaikalle, katsastetaan osallistujat ja lähetetään matkaan. Sitten
ajetaan maaliin seppelöimään tulijat. Kaikki on hoidettu ja hyvässä
mallissa. Ainoa ilmoittautunut, Henri, voi meloa turvallisesti
maailmanhistorian uusimman Vantaanjokimaratonin!
On runsas viikko kisan starttiin, saan
Henriltä sähköpostin: Henri kysyy, voiko hän täysmatkan sijaan vaihtaa
20 km:n starttiin, meneekö meiltä listat sekaisin. ”ei mene, vaihda
vaan”. No, eipä tartte ajella sunnuntaiaamuna Myllykoskelle lähettämään
Henryä.
Viikonloppuna ennen maratonia alkaa Google
lähettää minulle muokkausviestejä ilmoittautumislomakkeesta. Tadaa!
Maanantaina on kuusitoista melojaa ilmoittautunut matkaan. Viisitoista
Suomesta ja yksi osallistuja Venäjältä. Tilaan lisää mitaleita.
Torstaina alkaa sade. Vantaan
virtaama kolminkertaistuu. Melomme reitin läpi perjantaina ja näemme
aivan toisenlaisen joen. Kivet ovat veden alla ja virta vie kanoottia
parhaimmillaan yli yhdeksän kilometriä tunnissa. Sataa lisää. Janne
Pyykkö meloo lauantaina joen kumikanootilla runsaassa kuudessa tunnissa.
Hän raportoi joen tilan hyväksi.
Sunnuntaiksi Karille ja minulle jää katsastaminen, kisaajien
paukauttaminen matkaan ja maaliintuloajan kirjaaminen. Kohinalaiset
turvamelojat ovat itseohjautuva porukka, he hoitavat vastuunsa hienosti.
Helppo homma, ensi vuonna uudelleen!
P.S. jos haluat ensi vuonna olla mukana järjestämässä tai kisaamassa, anna kuulua!
Oli miten oli, mene Welhonpesään ja osta kanootti
tai edes kuivapuku. Welhon porukka on kauppansa ansainnut. Hyvää
40-vuotispäivää Welhonpesälle ja kiitos kannustuksesta järjestää
Vantaanjokimaraton.
 |
Talkoopanos Myllykoski Big Waterissa kolminketaistui.
Jussi Riku toimi kisan lähttäjänä ja minä järjestysmiehenä.
Vastalahjaksi saimme upeasti kuusi Kohinan turvamelojaa. |
 |
| Kohinan turvamelojille lahjoitimme hyvin tehdystä talkoopanoksesta stereot. |
 |
| Ensi vuonna uudelleen! |
Kari ja Jaakko kiittävät!
