torstai 22. toukokuuta 2014

Näin se meni ennen vanhaan.

Häpeilemättä sanon, että Welhonpesä on osa suomalaista melontakulttuuria.
Homin Juhani kysyi viime vuonna Hellströmin Karilta, että kun Welhonpesä täyttää 40 vuotta, niin he haluavat olla mukana ojssain melontataphtumassa tässä lähellä. Syntyi Vantaanjoki maraton.
Rannat jäässä, joki kuiva, kevät myöhässä.
Tulossa Vantaanjokea raivaamasta. Keväinen räntäsade.
Moottorisahan nyppiminen käyntiin on tehokas aerobinen harjoitus.
Tukosten raivaaminen on rauhallisen puuhaa.
Kun elefanttia söisi: pala kerrallaan


Kuin perunoita myis: takaluukku auki ja kisatoimisto on pystyssä.
Team Holmi lähti 20 km matkalle.
(Jos Welhonpesän lahjoittama voittoarpa olisi osunut heille, olisi palkinto jatkanut matkaa melonnan junioreille.)
Kisan maali Haltialan sillan alla.
Viivi ja Jukka Tuomala C2 MIX, 40 km ajassa
4:49:54

Kisan nopein Mika Ovaskainen K1 Men 40 km ajassa 3:31:30
Igor Lychev Venäjältä teki kisasta kansainvälisen. Kolmanneksi nopein aika K1 Men 40 km 3:40:26Igor Lychev fron Russia made this event international! Third fastets time overall!
Jaakko Arola, C1 Men, toimi pääpalkinnon onnettarena!
C2 Men nopein Henri ja Sampsa Arjanne - 3:57:46 - voittivat Welhonpesän 1000 euron lahjakortin!

Vantaanjokimaratonin tarina.

Kaimani Jaakko Arola tulee rauhallisesti yksilapaisella pistellen maaliin. C1 –miehet -luokan ainoa edustaja saa 40 kilometrin matkalle ajaksi 6:23:30. Hän voittaa Vantaanjokimaratonin arpajaisten onnettaren tittelin. Olemme keränneet kilpailijoiden numerolaput mustaan kassiin arpalipuiksi.

Jaakko riisuu oman numerolappunsa kassiin ja alamme pöyhiä kassia. Silmät suljettuina Jaakko työntää kätensä kassiin ja nostaa sieltä märän numerolapun. Numero vitonen voittaa Welhonpesän 1000 euron lahjakortin!  Henri ja Sampsa Arjanne voittivat sekä C2 –luokan ajalla 3:57:46 ja nyt tuli vielä Welhonpesän bonus.


Kaikki kilpailijat ja turvamelojat ovat turvallisesti kuivalla maalla. Kanootit katolle ja kotiin.

Äitienpäivän aattoiltana roikun mahallani Vantaanjoen rantapenkalla ja halaan veden rajassa olevaa puunrunkoa. Kurotan narun rungon ympäri, että saamme Janne Pyykön kanssa vedettyä jokea tukkivan puun rannan suuntaiseksi pois Vantaan maratonin melojien tieltä.

Palaamme autolle, paikallinen isäntä on päästänyt julman näköisen schäferin pihalle. Koira haukkua louskuttaa autoni luona. Äänestä kuulen, että vahtikoira pelkää meitä ainakin yhtä paljon kuin me sitä. Jututan koiraa ja lähestyn rauhallisesti autoani. Äkkiä ovet auki ja livahdamme Jannen kanssa autoon turvaan. Ladon nurkalla schäferi menee tien sivuun ja päästää meidät jatkamaan matkaa. Siinä kulki sen reviirin raja.

Jokiuoman raivaaminen ilman oikuttelevaa moottorisahaa on tuskin raivaamista nähnytkään. Aikuiset miehet nyppivät paholaisen tekemää parihevosvoimaista käyntiin joen penkalla. Annetaan ryyppyä, nypitään starttinarusta, ei anneta ryyppyä ja nypitään lisää. Vaihdetaan vetäjää, irrotetaan ilmanpuhdistin ja kaadetaan bensaa suoraan kaasuttajan kurkkuun. Nypitään taas. Kone hyrähtää käyntiin. Se käy, kunnes kaadettu bensa on loppu. Muutaman käyntihyrskähdyksen jälkeen alamme uskoa. Bensatankin ja kaasuttajan välissä on tukos, josta emme selviä. Sahan omistaja, Janne Janhunen lähtee viemään sahaa huoltoon, Jyrki Uotila ja minä otetaan autosta pokasaha kanoottiin ja lähdetään joelle.

Zen ja tukoksen avaaminen pokasahalla

Onneksi Jyrki on mukana. Minä olisin raivannut jokea tukkivan koivun sahaamalla rungon läheltä tyvipäätä poikki ja uskonut, että virta hoitaa loput. No, virta olisi hoitanut koivun seuraavan kapeikon tukkeeksi. Noudatamme Jyrkin strategiaa, typistämme koivua latvapäästä. sahaamme poikki pöllejä, joita jaksamme heitellä kanootista rantaan. Pala palalta koivu pienenee ja saamme hallitusti syntymään kilpamelojien mentävän aukon.

Talvea ei ollut, kevät ei tule

Kanoottini liukuu kevyesti jäistä Vantaanjoen penkkaa pitkin. Myllykosken alapuolen rannat ovat paksussa jäässä. Jokiuoma kivikkoa, jossa siellä täällä lirisee vesi. Huhtikuu on jo pitkällä. Olemme tutustumassa jokeen. Vantaanjokimaratonin ilmoittautuminen on ollut auki tammikuusta. Henri Modig, Helsingin melojista on ilmoittautunut 40 km matkalle luokkaan K1 miehet. Muita ei ole.

Melomme kolmisin, Henri, Juhana Orrela ja minä, alas Vantaanjokea. Raahaamme kanoottejamme yli ja ali puiden. Kosket ovat kuivana ja suvannoissa seisoo vesi. Kiihkeä tunnelma keväisestä joesta ja Vantaanjokimaratonista on jossain hyvin hyvin kaukana.

Kuraisina, nälkäisinä ja läpimärkinä saavumme Haltialaan. Melonta-aika melkein kymmenen tuntia. Soitan kisan toiselle järjestäjälle, Hellströmin Karille: ”joki on hyvässä kunnossa, vähän pitää puita raivata ja vähän saisi tulla lisää vettä. Ilmoittautuneita on niitäkin vähän”.

Kohinan koskimelojista lupautuu meille kuusi turvamelojaa.

Teimme kohinalaisten kanssa vaihtokauppaa: olimme talkoissa Myllykoski Big Waterissa. Jussi Riku kisan lähettäjänä seisoi tuulisella sillalla useamman tunnin. Minä pasteerasin järjestysmiehenä ja välillä syötin Jussille lettuja, että jaksaa lähettää. Meitä oli vain kaksi, mutta kohinalaisia tuli ruhtinaallisesti kuusi. Ohjeistan heidät passipaikoille. Karin kanssa lähetetään kisaajat, ajetaan 20 km starttipaikalle, katsastetaan osallistujat ja lähetetään matkaan. Sitten ajetaan maaliin seppelöimään tulijat. Kaikki on hoidettu ja hyvässä mallissa. Ainoa ilmoittautunut, Henri, voi meloa turvallisesti maailmanhistorian uusimman Vantaanjokimaratonin!

On runsas viikko kisan starttiin, saan Henriltä sähköpostin: Henri kysyy, voiko hän täysmatkan sijaan vaihtaa 20 km:n starttiin, meneekö meiltä listat sekaisin. ”ei mene, vaihda vaan”. No, eipä tartte ajella sunnuntaiaamuna Myllykoskelle lähettämään Henryä.

Viikonloppuna ennen maratonia alkaa Google lähettää minulle muokkausviestejä ilmoittautumislomakkeesta. Tadaa! Maanantaina on kuusitoista melojaa ilmoittautunut matkaan. Viisitoista Suomesta ja yksi osallistuja Venäjältä. Tilaan lisää mitaleita.

Torstaina alkaa sade. Vantaan virtaama kolminkertaistuu. Melomme reitin läpi perjantaina ja näemme aivan toisenlaisen joen. Kivet ovat veden alla ja virta vie kanoottia parhaimmillaan yli yhdeksän kilometriä tunnissa. Sataa lisää. Janne Pyykkö meloo lauantaina joen kumikanootilla runsaassa kuudessa tunnissa. Hän raportoi joen tilan hyväksi.

Sunnuntaiksi Karille ja minulle jää katsastaminen, kisaajien paukauttaminen matkaan ja maaliintuloajan kirjaaminen. Kohinalaiset turvamelojat ovat itseohjautuva porukka, he hoitavat vastuunsa hienosti. Helppo homma, ensi vuonna uudelleen!
P.S. jos haluat ensi vuonna olla mukana järjestämässä tai kisaamassa, anna kuulua! 

Oli miten oli, mene Welhonpesään ja osta kanootti tai edes kuivapuku. Welhon porukka on kauppansa ansainnut. Hyvää 40-vuotispäivää Welhonpesälle ja kiitos kannustuksesta järjestää Vantaanjokimaraton.


Talkoopanos Myllykoski Big Waterissa kolminketaistui.
Jussi Riku toimi kisan lähttäjänä ja minä järjestysmiehenä.
Vastalahjaksi saimme upeasti kuusi Kohinan turvamelojaa.
Kohinan turvamelojille lahjoitimme hyvin tehdystä talkoopanoksesta stereot.
 
Ensi vuonna uudelleen!


 Kari ja Jaakko kiittävät!

www.welhonpesa.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti